Verstaalle otti yhteyttä asiakas, joka oli etsinyt huonoon kuntoon päässeen satavuotiaan ulko-oven kunnostukselle tekijää jo kahden vuoden ajan, heikolla menestyksellä. Lopulta löytyi Hiukan huonekaluja – verstas, jossa tykätään haasteista.
Kävin tutkimassa oven paikan päällä ja totesin sen paikoin erittäin huonokuntoiseksi, mutta rungoltaan ehjäksi. ”Kyllä tämä mielestäni on korjattavissa”, sanoin asiakkaalle, ja annoin alustavan tarjouksen työstä. Sovittiin ajankohta, milloin ovi tuodaan verstaalle.
Ovi saapui ja rupesin Seijan, työssäoppijani, kanssa tutkimaan sitä. Ja siitähän löytyi korjattavaa paljonkin. Käärittiin hihat ja ruvettiin töihin.
Tässä oven (ulkoapäin katsottuna) vasen alakulma. Sieltä löytyy ruuveilla kiinnitetty paikkapala ja oven alareunan sisällä on uretaanivaahtoa.
Myös oikea alakulma on pahasti lahonnut ja sielläkin on ruuveilla kiinnitetty paikkapala.
Ylempänä ovessa on iso lahovaurio, jota on paikattu jollain tunnistamattomaksi jäävällä kitillä, joka tässä vaiheessa on kovettunut kivikovaksi.
Vaurioituneiden kohtien purkamisen myötä oven sisältä löytyy laajoja läpikostuneita alueita. Tällaiset on syytä ensin perusteellisesti kuivattaa, koska märkään puuhun ei kannata edes yrittää liimata korjauspaloja.
Alustavan vauriokartoituksen jälkeen ryhdymme poistamaan maalia. Tehokkaimmaksi on osoittautunut menetelmä, jossa ensin levitetään maalinpoistoaine tasaiseksi kerrokseksi pinnalle ja sitten sen päälle asetetaan tiiviisti pintaa mukailevasti muovikalvo. Näin maalinpoistoaine pysyy kosteana. Kun muovikalvon ottaa parin tunnin päästä pois, löytyy sen alta alustasta hyvin irti kuplinut maali.
Tällä tavoin irrotettu maali on kaavittavissa irti terävällä puulastalla. Näin ei vahingoiteta alla olevaa puuta. Tässä ovessa on alimmaisena vihreä pellavaöljymaalipinta ja sen päällä paksu kerros modernia muovimaalia. Pellavaöljymaali on hyvin puussa kiinni, joten sen irrotus ei ole tarpeen. Eikä sitä kaikkea pois saisikaan, koska pellavaöljymaali imeytyy puun pintakerroksen sisään. Maalinpoistoainekäsittelyn jälkeen pinnan annetaan kunnolla kuivua, ja lopuksi pinta hiotaan.
Maalinpoiston ja kuivatuksen jälkeen alkaa vaurioituneen puun poisto. Tässä vaiheessa on jo suunniteltu, miten korjauspalat liimataan niin, että niistä syntyy mahdollisimman vahva rakenne. Koska ovi on 39 mm paksuinen, päätetään korjauspalat valmistaa 13 mm paksuiseksi höylätystä, pitkään kuivatusta mäntylaudasta. Ovesta poistetaan puuta niin, että korjauspalat voidaan liimata kolmeen kerrokseen siten, että saumat tulevat kussakin kerroksessa eri kohtaan.
Tässä oven molemmille puolille on jyrsitty 13 mm syvyiset kolot.
Ja tässä puuta on sahattu pois niin, että jäljelle jää riittävän hyväkuntoista puuta liimausten pohjaksi.
Paljon on poistettu, mutta ei vielä tarpeeksi…
… vielä tämä oven alareunassa oleva kappale oli irrotettava. Eikä siinäkään kaikki – nythän on purettu vasta oven alareunan huonot osat irti. Lahovaurioita oli ylempänäkin sekä oven rungossa että muutamassa ovipeilissä. Niiden kimppuun seuraavaksi.
Kaikki ovipeilit irrotetaan, koska niiden kiinnityslistat oven ulkopuolella ovat enimmäkseen huonokuntoiset. On helpompi uusia kaikki kuin ruveta muutamaa listaa korjaamaan.
Irrotuksen yhteydessä paljastuu lisää lahovaurioita…
… eivätkä kaikki ovipeilitkään ole enää parasta A-ryhmää.
Vihdoin päästään aloittamaan korjauspalojen liimaus. Melkoinen palapeli on tässä vaiheessa vielä edessä.
Myös oven keskiosan lahovauriot on suurelta osin purettu ja uutta puuta päästään sinnekin laittamaan.
Tässä liimataan oven alareunasta irrotetun kappaleen korjauspaloja.
Oven alaosan korjauksia…
… ja tässä lisää. Nämä ovat kuitenkin vasta oven sisäpinnan puoliset korjaukset – ulkopinnan puoli on vielä kovasti kesken.
Alakulma on edelleen kesken, mutta tästä näkyy hyvin, miten korjaus rakentuu kolmesta kerroksesta sopivin välimatkoin sijoitetuin saumoin.
Pyöräytetään ovi toisin päin ja tehdään kulma valmiiksi.
… ja nyt on toinenkin alakulma valmis.
Myös ylempänä ovessa oleva korjaus on valmis.
Sitten ovipeilien kimppuun. Niissäkin on reippaanpuoleisia lahovaurioita. Korjauksen periaate on sama kuin oven rungossa: ensin poistetaan vahingoittuneet osat ja sitten rakennetaan uusi osa – tällä kertaa kahdesta kerroksesta, koska ovipeilit ovat paksuudeltaan sopivasti 26 millimetriä.
Aluksi ruokitaan jyrsijää ja tehdään kapea ura, jota vielä levennetään.
Sitten sahataan ovipeili poikki niin, että jäljelle jää vain kovaa puuta.
Oven runko on tässä vaiheessa siirretty maalaamoon ja siihen levitetty ohut valkoinen pellavaöljymaalikerros. Tämän tarkoitus on muodostaa suhteellisen tasavärinen pinta, josta on helppo katsoa, missä on kittauksen tarvetta. Kittaukset tehdään öljykitillä, jonka on saatava kuivua vähintään kahden yön yli ennen hiontaa. Kittiä ei kannata levittää pois hiottavaksi, vaan vain sen verran kuin oikeasti tarvitaan epätasaisuuksien peittämiseksi.
Amputaation jälkeen rakennetaan ovipeilistä poistettu osa uudelleen.
Sama toiselta puolelta.
Sitten on taas töitä jyrsijälle. Muotoillaan korjauspalat vastaamaan ovipeilin alkuperäistä muotoa.
Ja sama toiselta puolelta. Vastaavasti korjataan myös toinen osittain hajalle lahonnut ovipeili. Ovatko puutyöt nyt valmiit?
Eihän nyt vielä. Muistathan ne ovipeilien kiinnityslistat, jotka revittiin irti? Nyt on aika valmistaa tilalle uudet. Sitä ei tarvitse tehdä kokonaan itse, koska kaupasta saa juuri sopivaa 12-millistä neljännespyöreää listaa. Listat pitää vain pätkiä sopivan mittaisiksi ja sahata jiiriin.
Jiirien sahaus on helppo homma, kun käytössä on asianmukainen väline: Nobex 180 -jiirisaha, jota valmistaja väittää markkinoiden parhaaksi. Omien kokemusteni valossa en pysty ainakaan väittämään vastaan.
Jokainen pintakäsittely on enintään yhtä hyvä kuin sen pohjatyöt. Siksi tässäkin projektissa tehdään lopullista maalausta edeltävät vaiheet viimeisen päälle. Kittauksen ja hionnan jälkeen käsitellään oksankohdat sellakalla, jotta ne eivät tule maalin läpi näkyviin. Näin vanhassa puussa tämä ei ehkä olisi välttämätöntä, mutta parempi tehdä liikaa kuin liian vähän.
Ensimmäisen pintamaalikäsittelyn + parin päivän kuivumisen jälkeen oven pinta on vielä kaukana tasasävyisestä. Pellavaöljymaalille on ominaista, että maali imeytyy pintaan eri tavoin sen mukaan, millainen pinta on kyseessä. Tässä pinnassa on paikoin puhdasta puuta, paikoin vanhan maalin kyllästämää puuta ja paikoin öljykittiä. Kaikki nämä ovat maalin imeytymisen kannalta erilaisia pintoja.
Kun ensimmäinen käsittely on kuivunut, on syytä vielä tarkistaa maalin sävy. Ennen vanhan maalin poistoa ovesta otettiin talteen maalipintamalleja, joiden perusteella uudet sävyt on sekoitettu. Pellavaöljymaali tummenee kuivuessaan (ja pitemmälle tekeytyessään pinta lisäksi muuttuu kiiltävästä puolihimmeäksi), joten sekoitusastiassa olevan maalin täytyy olla hieman tavoitesävyä vaaleampaa. Tässä tapauksessa huomattiin ensimmäisen käsittelyn jälkeen, että punainen on liian tummaa ja liikaa siniseen vivahtavaa. Sekoitusreseptiä muutettiin niin, että maalista saatiin hieman oranssimpi.
Nyt on oven sisäpuoli maalattu valmiiksi; ulkopinnasta puuttuu vielä yksi käsittely. Sisäpintaan riitti kaksi käsittelyä sävytettyä maalia + alla oleva valkoinen pohjamaalikerros, ulkopinnassa näitä sävytettyjä kerroksia on kolme.
Tässä sitten valmis ovi. Aikaa projektiin meni hieman yli kuukausi. Tällaisia projekteja ei juuri nopeammin voi tehdä: alussa aikaa meni oven kuivatukseen, korjausvaiheessa aikaa tarvittiin vaiheittain tehtyjen liimausten kuivumiseen ja pintakäsittelyvaiheessa pyrittiin antamaan jokaisen maalikerroksen kuivua vähintään yhden, mielellään kahden yön yli.
Lopputulokseen ollaan tyytyväisiä – sekä asiakas että tekijät. Huolellisesti korjatulla ovella on edessä vielä kymmeniä vuosia elinkaarta, eikä ole mahdotonta, että se kestäisi vielä toiset sata vuotta. Ja vaikka projekti ei ollut varsinaisesti halpa, tuli se kuitenkin maksamaan huomattavasti vähemmän kuin kokonaan uuden oven teettäminen mittatilaustyönä.