Toisinaan, kun teen asiakkaalle tarjouksen huonekalun kunnostuksesta, saan vastaukseksi, että eipä taida kannattaa, kun uuden saa melkein samalla rahalla. Jos kunnostus maksaisi vaikkapa 250 euroa ja uuden saisi 290 eurolla, on kiusaus uuden ostamiseen suuri. Onhan uusi aina uusi, sanotaan.
Asiaan on kuitenkin myös toinen lähestymistapa.
Kannattaako uudesta maksaa, jos vanhan voi kunnostuttaa hieman halvemmalla? Kunnostusvaihtoehdossa kun on alhaisemman hinnan lisäksi myös ainakin nämä edut:
Ympäristöystävällisyys: Kunnostettaessa vanha huonekalu se ei päädy jätteeksi, vaan jatkaa elämäänsä vielä pitkään. Samalla vältetään uuden huonekalun valmistamisen tuottama ympäristöjalanjälki. Lisäksi kierrätys on nykyaikainen toimintatapa, jota on syytä suosia.
Työllistämisvaikutus: Kunnostettaessa vanha huonekalu edistetään paikallisen yrittäjän työllisyyttä. Kaupassa myytävät huonekalut ovat yleensä sarjatuotantoa ja usein valmistetut halvan työvoiman maissa, jolloin huonekalusta maksettu raha valuu muualle.
Tunnearvo: Vanha huonekalu on se alkuperäinen yksilö, jolla on historia. Vaikka uusi olisi samanlainen, se on kuitenkin eri yksilö, eikä siihen liity samanlaista tunnearvoa kuin alkuperäiseen.
Mitä jos ensi kerralla jättäisitkin sen uuden ostamatta ja kunnostuttaisit vanhan?
Otsikkokuvan tuolit ovat esimerkki tapauksesta, jossa asiakas päätyi kunnostuttamaan vanhat.