Vanhan huonekalun voi kunnostaa monella tavalla: sen voi entisöidä, kunnostaa tai tuunata. Mitä eroa näillä on ja mikä menettely sopii mihinkin tapaukseen?
Entisöinti
Entisöinnissä huonekalu palautetaan johonkin entiseen olomuotoonsa – joko alkuperäiseen asuun tai johonkin tunnistettuun olomuotoon, jossa huonekalu on elinkaarensa aikana ollut. Entisöintiprojekti alkaa aina työkohteen huolellisella tutkimuksella ja dokumentoinnilla. Mm. värisävyt tunnistetaan ja nimetään esimerkiksi yleisesti saatavilla olevan värikartan sävyjen avulla, jotta huonekalu voidaan entisöinnin päätteeksi pintakäsitellä oikealla värisävyllä. Entisöinnissä käytetään mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä materiaaleja (puulajit, liimat, pintakäsittelyaineet, verhoilumateriaalit) ja työtapoja. Huonekaluun ei lisätä mitään, mitä siinä ei ole ollut, eikä siitä poisteta mitään, mitä siinä on ollut.
Entisöinti on oikea menettelytapa silloin, kun huonekalu on vanha ja ainutkertainen, ja erityisesti silloin, kun huonekalulla on museoarvoa. Entisöinnissä voidaankin erottaa kaksi tasoa, museoentisöinti ja käyttöentisöinti. Museoentisöinnissä tarkoitus on varmistaa huonekalun säilyminen eikä huonekalua ole tarkoituskaan saada päivittäiseen käyttöön soveltuvaksi. Käyttöentisöinnissä huonekalu saatetaan alkuperää kunnioittaen sellaiseen kuntoon, että sitä voidaan vielä käyttää.
Huonekalujen entisöinnin yhteydessä käytetään toisinaan termiä huonekalurestaurointi. Itse en puhuisi restauroinnista, koska se on ensisijaisesti konservointiin liittyvä tarkkaan säädelty menettely: restauroinnin tekee konservaattori ja restauroinnin yhteydessä tehtävien toimenpiteiden tulee olla peruttavissa. Mikäli huonekalu kunnostetaan käyttöön, ei yleensä selvitä peruttavissa olevilla toimenpiteillä. Jos esimerkiksi tuolin jalka on katkennut, ei korjausta voida tehdä ilman, että vauriokohta työstetään suorareunaiseksi korjauspalan liimaamista varten. Ja näin toimittaessa huonekalusta poistetaan materiaalia tavalla, jota ei voida perua.
Lue lisää entisöinnistä täältä.
Kunnostus
Huonekalun kunnostuksessa vapausasteita on enemmän kuin entisöinnissä. Tässä voidaan alkuperäiset materiaalit ja aineet korvata uusilla vastaavilla – esimerkiksi eläinpohjaiset liimat nykyaikaisilla muoviliimoilla, tärpättiohenteiset maalit vesiohenteisilla jne. Kunnostuksen yhteydessä voidaan huonekalun rakennetta muuttaa: jos esimerkiksi pöydän jalka on alun perin kiinnitetty tavalla, joka ei kestä käyttöä, voidaan kiinnitys muuttaa toisentyyppiseksi tai sitä voidaan vahvistaa alkuperäiseen rakenteeseen kuulumattomalla osalla.
Entisöinnin ja kunnostuksen välinen raja on veteen piirretty viiva – erityisesti, jos mietitään, mikä on käyttöentisöintiä ja mikä kunnostusta. Esimerkkinä tästä voidaan mainita maalin tai lakan valinta. Asiaa tiukasti tarkasteleva ei hyväksy tärpättiohenteisen pintakäsittelyaineen vaihtamista vesiohenteiseen, vaikka niillä saataisiin täysin samalta näyttävä lopputulos. Nykyään ei kuitenkaan välttämättä ole enää saatavana samoja aineita kuin huonekalun valmistusajankohtana. Lisäksi ennen on voitu käyttää aineita, jotka nykyään tiedetään myrkyllisiksi. Sellaisten korvaaminen myrkyttömillä aineilla on useimmissa tapauksissa järkevää.
Lue lisää kunnostuksesta täältä.
Tuunaus
Jos lähtökohtana on huonekalu, jolla ei ole erityistä kulttuurihistoriallista arvoa ja jos kyse ei ole ainutkertaisesta yksilöstä, voidaan sitä kunnostuksen yhteydessä tuunata.
Tavanomaisia tuunaustoimenpiteitä ovat pintakäsittelyn – värin tai koko pintakäsittelyaineen – vaihtamiset, verhoilun vaihtaminen sekä huonekalun koon tai rakenteen muuttaminen. Esimerkiksi tuolit voidaan verhoilla uudelleen, jotta ne sopivat asunnon värimaailmaan. Isoa pöytää voidaan pienentää tai pientä pöytää suurentaa. Kirjahyllyyn voidaan lisätä tai siitä voidaan poistaa hyllyjä. Tankokomeroon voidaan valmistaa hyllyjä ja laatikoita. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti.
Lue lisää tuunauksesta täältä.
Kierrätys
Vaikka vanha huonekalu äkkiä katsoen näyttäisi olevan tiensä päässä, älä heitä sitä pois – ainakaan, ennen kuin olet miettinyt, voisiko siitä osan säästää ja kierrättää uuden huonekalun osaksi. Keittiön tai kirjoituspöydän laatikot ovat usein käyttökelpoisia aihioita esimerkiksi lipaston tai yöpöydän laatikoiksi. Ovista saa hyvää levymateriaalia vaikka mihin. Viiluttamalla saadaan ankeasta melamiinilevystäkin kiinnostava. Ja erityisesti, jos huonekalu on vanha, on siinä oleva puutavara arvokasta materiaalia. Nykyään ei erityisesti mäntyä tahdo saada hyvälaatuisena mistään. Puut kaadetaan ennen kuin tiivis sydänpuu on alkanut muodostua, ja kaupassa myydään vain nopeasti kasvanutta harvasyistä höttöä, joka ei oikeasti kelpaa mihinkään.
Jos sinulla on vanha huonekalu, jota et halua säilyttää etkä kunnostuttaa, voit tarjota sitä minulle. Ostan tällaisia huonekaluja joko kunnostettavaksi ja edelleen myytäväksi tai myös ihan materiaalin takia.
Tekisinkö itse ja säästäisin?
Jos osaat, tee ihmeessä itse. Mutta jos et osaa, tai jos sinulla ei ole tarvittavia työvälineitä tai työtilaa, tai jos yksinkertaisesti et ehdi, voit teettää joko koko työn tai myös osan työstä ammattilaisella. Erityisesti puisten huonekalujen pintakäsittelyn uusimisen edellyttämät pohjatyöt ovat usein sellaisia, ettei niitä voi kotona tehdä. Maalin tai lakan kaapiminen on sotkuista puuhaa. Kuumailmapuhallinta tai maalinpoistoainetta käytettäessä tulee vähintään hajuhaittoja, usein höyryt ovat jopa terveydelle vaarallisia. Ja hionta se vasta sotkuista onkin! Sen sijaan varsinainen pintakäsittely vesiohenteisella maalilla tai lakalla onnistuu aivan mainiosti asuinhuoneissakin – aineet kuivuvat nopeasti eivätkä useimmiten haise juuri miltään.
Mitä seuraavaksi?
Jos sinulla on vanha huonekalu, jonka haluaisit kuntoon, ota yhteyttä. Tutkitaan se yhdessä ja suunnitellaan juuri siihen tapaukseen sopiva menettelytapa. Arviointi ei maksa mitään ja sen pohjalta saat tarjouksen työstä.
Otsikkokuvassa 1950-luvun sohvapöytä, jonka lakkapinta oli vuosikymmenten aikana kokenut kovia. Vanha lakka poistettiin ja pöytä lakattiin uudelleen vesiohenteisella lakalla.